Hetkeen en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, saamaton kun olen. Viikonloppuna innostuin läträämään viinan kanssa, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Menipä taas. Ahmin kun pääsin kotiin ja jatkoin samaa hommaa koko seuraavan päivän, toki vessan pöntön reunalla välillä nuokkuen. Havaitsin myös että kämppikseni rajoittaa tätä toimintaa ikävällä tavalla, onneksi olen muuttamassa pian toiseen asuntoon, asuntoon jossa saan sekoilla ruuan kanssa aivan kuten lystään. Todella tervehenkiset ajatukset taas tänään, hävettää ihan, mutten jaksa välittää.

Sitä katsoo elämää ihan uudesta vinkkelistä tyhjennettyään jääkaapin sisällön vatsalaukkunsa välityksellä viemärin vietäväksi, oikeastaan ei, mutta pakko myöntää että bulimointi tuntui ihanan tutulta ja turvalliselta. Hyi minua, menee melkein pro-meiningin puolelle (ehkä on mennyt aikaisemminkin, mutta väliäkö tuolla, tuskimpa kenelläkään on oikeutta minun toimintaani ja anonyymejä ajatuksiani arvostella)

Viikonlopun Repsahdus isolla R:llä aiheutti suunnatonta itseinhoa jälkikäteen, mutta muuten olo on ollut varsin mitäänsanomaton. Terapeuttinikin sanoi että minulla ei ole anoreksiaa, joten siitä sitten käänsin itselleni uuden syyn laihduttaa vielä muutama kilo. Kiitos vitusti näistäkin paranemistani edistävistä sanoista. Hän ei myöskään kommentoinut sitä, että kerroin ajattelevani kaloreita ja laihduttamista lähes päätoimisena aktiviteettinani, kai se on minulle ihan aiheellistakin. Vitun oksettava läski.